Valo alkaa voittaa eli keväkuulumisia koronan varjosta

Huh! Alkuvuoden kirjoitusinto on kyllä ollut melkoisesti kateissa hyvistä yrityksistä huolimatta. Jotenkin tuntui siltä, että pitää taas kirjoitella ihan vain kuulumisia vähän kaiken aiemmin kirjoitettuunkin peilaten. Ensinnäkin voin sanoa, että valoa koronatunnelin päässä alkaa viimein näkyä. Vaikka mielialat tässä keväälläkin ovat vaihdelleet melkoisesti, on vire pääosin kääntynyt positiiviseen suuntaan. Siihen on tietysti vaikuttanut myös koko ajan lämpenevä ja valoistuva vuodenaika.

Luontokuva Högbergetiltä
Högberget, Sipoonkorven kansallispuisto

Koronatilannekin on nyt kääntynyt taas pitkästä aikaa hyvään suuntaan. Tartuntoja on jo paljon vähemmän kuin vaikkapa pääsiäisen tienoilla ja rokotteita alkaa ensimmäisen piikin osalta olla tuttavapiirissä siellä sun täällä eikä omaa vuoroakaan välttämättä tarvitse odottaa kovin pitkään. Viimeisten parin viikon aikana olen uskaltautunut avaamaan sosiaalista elämääni. Vappuna pidimme pienen kisakatsomon, kun oma joukkueeni TPS päihitti Liigan semifinaaleissa HIFK:n, jota useampi kaveri kannattaa. Pahoittelut muuten Instagramin Tepsi-painotteisesta sisällöstä!

Äitienpäiväksi taas uskaltauduin matkustamaan vanhempieni luokse Turkuun ensimmäistä kertaa sitten joululoman. Tällä viikolla olen nauttinut helteistä kavereiden kanssa. Keskiviikkona suuntasimme työkavereiden kanssa Lauttasaareen skumppapiknikille ja miten ihanaa se olikaan pitkästä aikaa! Helatorstain vapaapäiväkin meni mukavasti hyvien ystävien kanssa grillatessa ja saunoessa.

Oman fiiliksensä tuo tietysti myös se, että kesäloma häämöttää jo kolmen viikon päässä. Ostin lomakampa-arvan, josta rapsuttelen aina työpäivän jälkeen yhden luukun. Kuusitoista luukkua on vielä rapsutettavana. Hommaa ennen lomaa on vielä paljon, kun oppilaita pitää arvioida ja muutenkin pistää tätä lukuvuotta pakettiin. Ja toki niitä oppilaita pitää ihan loppuun asti opettaakin mahdollisimman mielekkäästi. Yritän tässä kovasti keksiä jotain kivaa tekemistä ensimmäiselle lomaviikolle, koska tuolloin irtautuminen työkuvioista tapahtuisi helpommin.

Chili kasvamassa ruukussa parvekkeella
Chilintaimi parvekkeella

Mitäs sitten kuuluu kunnianhimoiselle tavoitteelleni laihtua tämän vuoden aikana se kaksikymmentä kiloa? No, ei nyt enää ihan aikataulussa olla, sanotaanko näin. Alkuvuodesta homma sujui ihan mukavasti, ja sain jo reilussa kuukaudessa viisi kiloa painoa pois, eikä kyse ollut mistään kitudieetistä. Hiihtolomalla rutiinit kuitenkin sekosivat enkä ole vieläkään oikein saanut niistä samanlaista otetta kuin alkuvuodesta. Kilon verran paino tuli ihan alimmista lukemista takaisinpäin, mutta pääosin olen saanut tiputetut rasvat pysymään poissa. Nyt yritän taas hakea uutta intoa ja harkitsen jälleen PT:n apuun turvautumista. Onneksi liikunta on kävelyn muodossa pysynyt koko ajan mukana ja huomaan kuntoni kohentuneen, vaikka sekalaisen syömisen vuoksi paino ei alaspäin ole vähään aikaan tullutkaan. Voi kun vielä pian pääsisi maauimalaan polskimaan!

Harrastuspuoli on tosiaan viime aikoina koostunut pääasiassa jääkiekon seuraamisesta, ulkoilusta ja chilien kasvatuksesta. Hiihtolomalla leimahtanut ompeluinto kesti yksien jumppatrikoiden ompelun verran. Hankin jo kaavat ja kankaat yhteen keväiseen mekkoon, mutta jumiuduin siihen, etten uskaltanut piirtää kaavoja, kun niitä olisi pitänyt muokata tähän hieman epästandardiin kroppaani sopiviksi. Ehkä vain pitää yrittää ja erehtyä, jos niikseen tulee. Ja sain jo torstaina vähän vinkkiä kokeneemmilta ompelijatarystäviltä, joten ehkä työ tästä kohta edistyy taas.

Kangasta ja kaava sekä sakset

Katsotaan, jaksaisinko taas tarttua blogiin vähän useammin, kun elämä tässä pikkuhiljaa kirkastuu.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös