Tipaton karkkilakko

Koronakilot ovat muodostuneet ilmiöksi ympäri maailmaa, ja minullakin rajoitusten alkaessa homma meinasi lähteä vähän lapasesta, etenkin kun mies oli karanteenissa toisaalla. Totuus on kuitenkin se, että minä olen kerryttänyt kiloja jo vuosikausia ennen koronan ilmaantumista syylliseksi, ja muutama viimeinen vuosi on ollut melkoista nousukäyrää painon suhteen. Viimeiset puoli vuotta olen personal trainerinkin avustuksella yrittänyt tehdä pieniä muutoksia liikunta- ja ruokailutottumuksiin, mutta painoon se ei ole oikein vaikuttanut. Olikin aika ottaa järeämmät aseet käyttöön ja vajaa pari viikkoa sitten aloitin karkkilakon ja höystin sitä jättämällä pois myös alkoholin.

Suurin este laihtumiseni tiellä ovat karkit. Karkkilakko oli siis tarpeellinen. Yleensä totaalilakkoja pidetään vähän huonoina vaihtoehtoina: "ei ole pysyvä ratkaisu", "ahmit sitten kaksinverroin lakon päätyttyä" ja niin edelleen. Minulla tämä kuitenkin jossain määrin toimii. Ei varmasti olekaan pysyvä ratkaisu, mutta väliaikainenkin on parempi kuin ei mitään. Ja mitä tulee siihen, että ahmin sitten lakon jälkeen kaksin verroin: En usko sen olevan fyysisesti mahdollista, kun ajatellaan niitä määriä, joita välillä olen karkkia syönyt. Eli jonkinlainen katkaisuhoito oli nyt paikallaan. Järkevää vähentämistä on kyllä jo yritetty.

Olen nimittäin mestariluokan neuvottelija - silloin kun neuvottelen itseni kanssa. Vaikka kuinka olisin tehnyt hyviä päätöksiä vähentää karkinsyöntiä ja pysähtyä karkinhimon iskiessä pohtimaan toimintaani, lukuisat kerrat olen perustellut itselleni, miksi lenkki karkkihyllyn kautta kassalle kauppareissun päätteeksi on tarpeellinen. Yleensä tähän liittyy lupaus parantaa tavat heti seuraavana päivänä. Nyt ei tarvitse neuvotella. Minä omana työnjohtajanani olen tehnyt päätöksen useammalle viikolle eikä siinä ole neuvottelun varaa. Sen liennytyksen olen tehnyt, että jätskiä ja leivonnaisia saan syödä, koska niiden kanssa säännöstely toimii ihan hyvin. Ja suurimman paheeni Cokis Zeron kulutus on melko runsasta, ja vaikkei sekään mitään terveysherkkua ole, pidän sen nyt ihan sallittuna.

Miksi lisäksi tipaton? Viini on siellä suunnalla paheeni. Sen kanssa osaan sentään tehdä topakammin päätöksiä, mutta nyt koronaviikkoina on tullut tissuteltua vähän turhan tiheään. Rankat työviikot ovat tietysti oikeuttaneet rentoutumisen viinilasin avulla. Ja usein niitä laseja on mennyt useampia. Ja aivan kuin pelkkä viini ei jo olisi riittävän huono tapa, tulee viinin kanssa yleensä syötyä jotain. Ja minun viininkaveriruoat eivät ainakaan ole mitään terveysherkkuja, vaan tihkuvat suolaa ja rasvaa. Niin että ei ihan paras yhdistelmä tämän laihdutusurakan kanssa.

Ja kun tämän tarinan on itselleenkin tähän kirjallisesti avannut, huomaa mikseivät ne minun pienet elämäntapamuutokseni ole vaa'alla näkyneet. Jos viikkoon kuuluu isoja karkkimääriä, viiniä ja juustoja, ei ole ihmekään, ettei paino lähde tippumaan. Toivotaan siis parannusta myös numeerisiin näkymiin. Tähän mennessä lakkoilu on sujunut kohtalaisen kivuttomasti, mutta tänään on kyllä tehnyt mieli viinilasillista. Se mielihalu meni kuitenkin jo ohi, eli tässä sen näkee, että ilmankin pärjää.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös