Suunnittelu painonpudotuksen kulmakivenä

Edellisessä tekstissäni kerroin tälle vuodelle asettamastani kahdenkymmenen kilon painonpudotustavoitteesta. Kirjoitin siitä, kuinka olen hoksannut itselläni eniten työnsarkaa olevan pään sisällä, mitä tulee laihduttamiseen. Enkä siis puhu nyt mistään mielenterveysongelmista. Mutta siksi pään sisällä, että työkaluja minulla laihduttamiseen on: Tiedän, millaista on terveellinen syöminen ja vuosien kokemuksen jälkeen olen oppinut tunnistamaan, millaiset ruokailutavat sopivat minulle. Minulla on mahdollisuus liikkua monipuolisesti ja olen löytänyt itselleni sopivia lajejakin. Jarruna on kuitenkin ollut oma mukavuudenhaluni, vääränlainen stressinhallinta sekä ihan vain itsekurin puute.

Yksi merkittävimmistä työkaluista painonpudotukseni kannalta on suunnittelu. Jo viime vuoden puolella pyrin suunnittelemaan viikoittaisia ruokia ja liikuntakertoja etukäteen, mutta se onnistui vähän satunnaisesti. Nyt olen päättänyt varata joka viikonloppu aikaa tulevan viikon syömisten suunnitteluun. Teen siis taulukon viikon lounaista ja päivällisistä. Töissä voisin tietysti syödä kouluruokaa, mutta olen huomannut, että aika monet ruokalajeista ovat vähän huonosti minulle sopivia. Joko ne ovat todella hiilihydraattipainotteisia, jolloin minulla on hyvin nopeasti nälkä uudelleen tai sitten en kertakaikkiaan vain pidä niistä. Olenkin siis ruvennut ottamaan usein töihin eväitä mukaan.

Koska menen töihin seitsemäksi tai vähän jälkeen, en halua käyttää aamuisin kauheasti aikaa päivän ruokien valmisteluun. Tämän vuoksi olen kokenut helpoimmaksi tehdä etukäteen pakastimeen ruokia, jotka voin sitten sellaisenaan ottaa mukaan töihin. Parhaita ovat ruokalajit, joissa kasvikset sisältyvät jo valmiiksi annokseen, jotta minun ei tarvitse edes kurkkuja tai porkkanoita pilkkoa mukaan.

Olen usein töistä tullessani aika uupunut ja nälkäinen, mikä on aiemmin johtanut siihen, että helposti sorrun hakemaan vaikka Subin tai mussutan kotona jotain leipää, kun en muka jaksaisi kokkailla. Olen siis tehnyt suunnitelmani siten, että syön usein myös päivällisen pakkasesta. Niinä päivinä, kun tiedän pääseväni lähtemään vähän aiemmin töistä, teen sitten tuoretta ruokaa. Tämä on toiminut tosi hyvin! Kun olen valmiiksi kirjoittanut ruokalajin tarkkuudella, mitä syön minäkin päivänä, ei tarvitse ruveta pohtimaan, mitä sitä tekisikään tänään mieli. Minun ei nimittäin tee nälkäisenä mieli mitään kanakeittoa tai tofuwokkia, vaikka niitä syötyäni olen yleensä oikein tyytyväinen. Suunnitelmallisuus on lisännyt myös kasvisruokien määrää ruokavaliossani, koska ennen kaupasta tarttui usein mukaan kanaa tai jauhelihaa, jos ei ollut mitään valmista mielessä.

Vuodenvaihteen jälkeen en ole tehnyt liikuntaa koskevia suunnitelmia, ainakaan koko viikoksi, vaan olen liikkunut enemmän fiiliksen mukaan. Päätin, etten heti kärkeen aseta liian kovia odotuksia itselleni, vaan yritän vähän edetä askel kerrallaan: ensin ruokarytmi kuntoon, koska se on kuitenkin laihdutuksen ydintä. Yllättäen liikuntaa onkin tullut näin intuitiivisesti harrastettua ihan aktiivisesti ja monipuolisesti. Olen useampana iltana tehnyt jooga- tai pilatesharjoituksia Elixian online training -palvelun kautta, hiihtänyt sekä töissä että vapaa-ajalla, käynyt kävelylenkeillä ja pari kertaa olemme käyneet pelaamassa squashia mieheni kanssa. Uimista ja vesijuoksua kaipaan taas kovasti ja toivon, että koronatilanne pian sallii uimahallien avaamisen (vaikkei kyllä siltä näytä). Salillekaan en ole nyt viitsinyt mennä.

Ruokasuunnitelmien tekeminen on toiminut nyt tosi hyvin, ja aion jatkaa samalla tiellä! Paino on lähtenyt pitkästä aikaa ihan selvästi laskuun, mikä on ihanaa, koska aloin viime vuoden puolella jo epäillä, ettei kroppani vain ymmärrä sellaista käsitettä kuin laihtuminen. Ja parasta on se, että olen ollut paljon aiempaa energisempi. Toki lumen tuomalla valolla ja pikkuhiljaa pitenevillä päivilläkin on vaikutusta asiaan.

Ihanaa viikonloppua!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös