Rauhallinen juhannus kotioloissa

Tuntuu, että viime vuosien trendi on ollut sellainen, että joka toinen juhannus on ollut superhauska ja joka toinen sitten vähän arkisempi. Toissa juhannuksena palasimme Portugalin reissulta juhannuspäivänä, joten silloin ei erityisempää juhannuksenviettoa harrastettu. Viime juhannus taas oli todella hauska: Vietimme sen isolla porukalla, uusienkin tuttavuuksien kanssa Espoon saaristossa.

Tänä juhannuksena heittäydyimme taas kotihiiriksi. Olisi ollut ihan kiva lähteä johonkin ja nähdä kavereita, mutta koronatilanteen takia ei ollut oikein tullut tehtyä ihmeempiä suunnitelmia. Mieheni on myös pari viime viikkoa tehnyt aika hurjia päiviä töissä, joten emme ole oikein ehtineet kahden keskenkään pohtia juhannuksen viettoa. Päädyimme siis olemaan ihan vain kotosalla.

Juhannusaattona vietimme useamman tunnin Laurinlahden uimarannalla. Olo oli kuin jossakin etelänlomalla, kun aurinko paahtoi ja lämpöä riitti niin, että maatessakin hikoili. Minulle sopiva lämpötila siis! Vesikin oli jo ihanan lämmintä! Minun tuli vasta nyt heitettyä talviturkki, vaikken ole mikään vilukissa uimavesien suhteen. Eipä nyt vain ole tullut käytyä uimassa. Ensi viikon helteissä uimista tulee varmasti tehtyä enemmän.

Illalla teimme kotona hyvää ruokaa: Grillailimme kunnon pihvit ja tein lisäksi maustevoita sekä Meksikossa rakkaaksi tullutta tomaattisalsaa ja omaa versiotani coleslaw-salaatista sekä tietysti uusia perunoita. Ilta kului ihanalla isolla länteen suuntautuvalla parvekkeellamme viiniä juoden ja kaikesta maan ja taivaan välillä jutellen. Ihanaa parisuhdeaikaa siis, mikä tuli tarpeeseen mieheni kiireisestä työtilanteesta johtuen.

Eilen sitten toivuimme siitä hieman suureksi kasvaneesta viinin määrästä ja hilluneet kotosalla. Parveke oli taas käytössä ruokailuun ja päiväunien nukkumiseen. Meillä on sohva parvekkeella, mikä tuntui aluksi vähän hassulta ajatukselta, mutta on osoittautunut huikeaksi jutuksi, etenkin kun sen saa avattua vuoteeksi. Erinomainen päikkäripaikka näin kesällä!

Seinähullu ja hienoisesta työnarkomaniasta kärsivä mieheni ilmoitti eilen vähän ennen kahdeksaa illalla, että lähtee töihin hoitamaan yhden kesken jääneen homman loppuun, jotta tänään voimme rauhassa puuhailla jotain yhdessä. Töistä hän kotiutui vasta puolenyön jälkeen. Selitykseksi kummalliselle työskentelyajankohdalle annettakoon se, että heiltä menee työskentelytila kiinni maanantaina, joten hän halusi saada yhden projektin loppuun ennen sitä.

Tänään suunnitelmissa on ainakin ulkoilua. Voisimme lähteä taas sisäänajamaan vaelluskenkiä johonkin metsäisempään ympäristöön, ja olisi kiva käydä vähän pulahtamassa jossakin. Olen aivan suunnattoman onnellinen näistä säistä! Minä olen suuri auringon ja lämmön ystävä! Olen koko viikonlopun huokaillut ihastuksissani katsoessani ensi viikon sääennusteita. Pelkkää aurinkoa ja hellettä! Ei tunnu ihan niin pahalta, etten ole juuri nyt Meksikossa, kuten ennen koronaa oli suunnitelmissa.

Tällainen, ei niin ihmeellinen juhannus siis täällä. En kiellä, etteikö vähän ole käynyt kateeksi, kun on katsellut tuttujen Insta-kuvia mökkireissuilta ym., mutta itseään tässä saa syyttää, kun ei ole jaksanut mitään järjestääkään. Ja ihan mukavaa tämä kahden kesken kotoilukin on ollut. Tämä oli muuten ensimmäinen juhannus, jolloin en tarvinnut kukkia tyynyn alle. En kyllä sitä ole muutenkaan harrastanut kuin ehkä pari kertaa, ja onhan tuo puoliso kulkenut rinnalla jo kohta neljätoista vuotta. Mutta tämä oli ensimmäinen juhannus avioparina. Tulevaa aviomiestä ei siis tarvitse enää unista etsiä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös