Miten yksi viikko voikin tuntua niin pitkältä?

Viime maanantaista tuntuu olevan ikuisuus. En edes muistanut, mitä silloin olen tehnyt tai teettänyt tehtävinä oppilailla. Kun muistin kuvistyönä olleen auringon askartelun, totesin, että siitä tuntuu olevan ainakin pari viikkoa. Kalenterin mukaan viikko on kuitenkin ollut aivan saman mittainen kuin vuoden muutkin 51 viikkoa. Mikä on saanut tämän viikon tuntumaan niin pitkältä, kun viimeiset pari kuukautta viikot ovat tuntuneet vierivän sellaista vauhtia, että heikompia hirvittää?

Yleensä, kun on paljon tekemistä, aika kuluu nopeasti. Jollakin tavalla nyt on kuitenkin käynyt toisin päin. Kuluneeseen viikkoon on nimittäin mahtunut vallan poikkeuksellistakin tekemistä aiempiin, melko elämyksettömiin viikkoihin verrattuna. No, vappu oli toki kivaa vaihtelua.

Keskiviikkona juhlimme mieheni synttäreitä. Juhlinta tapahtui tänä vuonna kahden kesken, joskaan mikään bilehile mieheni ei aiempinakaan vuosina ole ollut, ja lähinnä tasavuosia on tullut juhlittua isommin. Meillä oli tosi kiva päivä! Lopetimme työt jo kolmen aikaan iltapäivällä ja suuntasimme lähimaastoon suunnistamaan. Kävimme etsimässä muutaman Leppävaaran urheilupuiston ympäristössä sijaitsevista kiintorasteista. Vauhti oli leppoisa ja nautimme ihanasta kevätilmasta. Kuten moni muukin, myös minä olen löytänyt lähiympäristöstä ihan uusia, ihania luontokohteita ja suunnistuksen lomassa kävimme ihailemassa maisemia upealta paikalta, jonne emme ennen olleet tietämme löytäneet.

Reippailun jälkeen kokkailin päivänsankarille herkkuillallisen kolmessa ruokalajissa. Aluksi tarjoilin mozzarella-salaattia, ja pääruoaksi oli naudanlihapihvejä perunoiden ja kastikkeen kera. Jälkkäriksi tein uunijäätelöä marenkikuorrutteella. Tätä ruokalajia mieheni on haaveksien muistellut tehneensä yläkoulun kotitaloustunneilla, joten vuosien muistelon jälkeen oli aika kokeilla, maistuisiko se yhtä hyvältä. Onneksi en onnistunut pilaamaan muistoa, vaan jälkkäri onnistui hyvin! Jälkkärin nautimme leffaa katsellen, mikä arki-iltana on melko harvinaista.

Uunijäätelö

Onneksi keskiviikkona oli mukava ja rentouttava päivä, sillä torstaina paiskin vastapainoksi töitä alkuiltaan asti. Koulumme johtoryhmän kanssa yritimme saada suunnitelmia kasaan tämän viikon lähiopetukseen paluuta varten, kun lukujärjestyksiä ja käytänteitä pitää laittaa uuteen uskoon kontaktien minimoimiseksi. Torstain aivotyö näkyi seuraavan yön unissa, ja nukuin muutaman vaivaisen tunnin. Perjantaina aloitin työt aamuviideltä, kun uni ei enää tullut. No, sainpahan joitakin rästihommia pois alta.

Viikonloppu meni sohvalla maatessa, ja tänään on taas tullut työskenneltyä aika lailla kuudesta kuuteen... Rentouduin äsken saunomalla, ja nyt alkaa olla nukkumaanmenoaika.

Samaan aikaan ihastuttaa ja kauhistuttaa se, että olen kolmen viikon päästä ehtinyt nauttia kesälomasta jo pari päivää. Kauhistus siksi, että ennen lukuvuoden päätöstä olisi vielä aika paljon hommaa edessä. Siinä mielessä toivoisin, että tulevat pari viikkoa olisivat yhtä pitkiä kuin mennyt viikko. Toisaalta se loma alkaa tämän vuoden jäljiltä tulla tarpeeseen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös