Loma Suomessa, osa 7: Isokarin majakkasaari

Olen kertoillut kesälomastani usean tekstin verran, viimeisimpänä vaelluksestamme Lapissa. Yhteinen kesälomamme päättyi Selkämeren kansallispuistossa vietettyyn viikonloppuun. Saimme viime kesänä ystäviltä häälahjaksi lahjakortin Isokarin majakkasaaren palveluihin. Viimeinen kesälomaviikonloppu, joka osui elokuun ensimmäisiin päiviin, olikin hyvä kohta lunastaa tuo lahjakortti.

Lapista palatessamme ajelimme pariksi yöksi vanhempieni luokse Turkuun. Oli ihana ottaa pari päivää ihan rennosti "kotosalla", kun pari edellistä viikkoa olimme viettäneet aktiivisissa merkeissä. Aikaisin lauantaiaamuna lähdimme ajamaan Uuteenkaupunkiin, josta M/S Kerttu -laiva kuljettaa matkustajia Isokariin kesäisin päivittäin. Suurin osa matkustaa Isokariin päiväretkelle, mutta me jäimme sinne yöksi.

Olimme tietysti varanneet yöpymisemme jo kuukausia etukäteen, joten säätä ei voinut ottaa huomioon varausta tehtäessä. Meillä kävi mahtava tuuri, sillä merellä oli tyyntä ja aurinko porotti lähes helteisissä lukemissa. Matka Isokarille kesti Kertulla noin puolitoista tuntia. Saaristomaisemat olivat kauniita, ja taas jotain aivan erilaista kuin olimme viimeisen kuukauden aikana nähneet.

Isokarilla meidät otti vastaan Otto-opas, joka osoittautui erinomaiseksi tietolähteeksi. Aluksi kuljimme pienen kierroksen saarella tutustuen sen luontoon ja historiaan. Tämän jälkeen vuorossa oli lounas kasarmiravintola Mainiossa. Kylmäsavulohikiusaus ei aivan vakuuttanut, mutta nälkä tuli torjutuksi.

Lounaan jälkeen pääsimme vierailemaan itse majakkaan, joka on rakennettu 1830-luvulla. Tänä kesänä majakassa tehdään peruskorjaus, minkä vuoksi se oli huputettu, eikä aivan ylös tai näköalatasanteelle päässyt. Tämä oli tietysti vähän harmi, mutta ei suuresti vaikuttanut retken onnistumiseen. Majakastakin Otto osasi kertoa monipuolisesti ja vastasi asiantuntevasti kysymyksiimme.

Majakkaan tutustumisen jälkeen pääsimme majoittumaan huoneeseemme. Me olimme varanneet Loisto-huoneiston, jonka hinta tuntui melko päätähuimaavalta ja oli kaikkien aikojen kallein hotelliyöpymisemme, mutta lahjakortti mahdollisti tällaisen hulppeuden. Huoneisto olikin mukava ja helteisenäkin päivänä pysyi viileänä. Emme viipyneet tällä erää huoneistostamme kovin kauaa, vaan lähdimme hiekkarannalle nauttimaan aurinkoisesta iltapäivästä. Uimaan emme kuitenkaan tarjennet mennä, sillä tuuli jäähdytti sopivasti rannalla loikoillessamme. Rantahetken kyllä minun osaltani vähän pilasivat kärpäset, joita pörräsi ympärillä kymmenittäin.

Illallisen nautimme taas ravintolla Mainiossa. Koska ravintolan kapasiteetti on melko pieni, ei illallisvaihtoehtoja ollut kovinkaan paljoa, ja illallinen tuli tilata etukäteen. Me tilasimme kalalautaset, mikä oli vähän villi kortti. Olemme molemmat hieman nirsoja kalansyöjiä: minä en välitä graavatusta kalasta ja kylmäsavustettuakin olen oppinut syömään vasta viime aikoina. Mieheni taas ei voi sietää sillejä. Molempia sortteja lautasiltamme löytyi, joten söimme vähän valikoiden. Kalalautanen oli kuitenkin pääasiassa positiivinen yllätys, ja minusta on oikein hyvä, että joudun välillä vähän epämukavuusalueelle ruokienkin suhteen, jotta saan uusia kokemuksia ja tulen syöneeksi asioita, joita en normaalisti välttämättä söisi.

Aterian paras osuus oli varmasti alkumaljaksi tilaamamme tyrnikuohuviini, jota valmistetaan Tampereella Isokarin tyrneistä varta vasten majakkavieraille. Jälkkäreiksi tilaamamme leivoksetkin olivat hyviä, ja olin onnellinen, kun tällaisesta pienestä ravintolasta löytyi useampiakin gluteenittomia vaihtoehtoja. Kivaa oli myös se, että vaikka tällä ravintolalla on täysi monopoli saaren ravintolakentällä, olivat hinnat silti oikein kohtuulliset.

Illallisen jälkeen siirryimme sviittiimme pelaamaan Port Royalia, juomaan punaviiniä ja syömään suklaata, koska kalalautanen ei ihan hirveän pitkään nälkää torjunut. Seuraavan aamun aamiainen oli kuitenkin runsas, ja minut oli huomioitu ihanasti gluteenittomilla leivillä. Meidän piti luovuttaa huoneemme yhdeltätoista. Lautta takaisin Uuteenkaupunkiin lähti kuitenkin vasta neljältä iltapäivällä, joten meillä oli välissä monta tuntia aikaa saaren tutkimiseen.

Lähdimmekin saaren länsikallioille ja jatkoimme matkaa rantaa pitkin kohti saaren pohjoispäätyä. Hyppeleminen kallioilla oli hauskaa, ja törmäsimme moniin kiinnostaviin luontokappaleisiin. Näimme joutsenperheitä ja kurkiparin. Kivien koloihin muodostuneista altaista löysimme katkarapuja. Myös yhden kuolleen hylkeen löysimme kivien väliin juuttuneena. Kallion värityksiäkin ihmettelimme ja olisimme kaivanneet enemmän geologian tietämystä. Sää oli pääasiassa pilvinen, mutta poutainen ja lämmin. Oikein hyvä sää pienelle patikoinnille. Aika kuluikin melko nopeasti, ja lopulta takaisin päin pitikin lähteä vauhdilla, ettemme jäisi laivasta.

Isokarin majakkaretki oli meille täydellinen häälahja! Emme olisi välttämättä itse tajunneet sinne lähteä, emmekä varmasti raaskineet ainakaan yöpyä saarella. Reissu oli kuitenkin oikein mukava loman lopetus, ja meille passeli ajanviete. Saimme nauttia kauniista merimaisemista ja toisaalta myös rauhassa toistemme seurasta.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös