Loma Suomessa, osa 5: Aktiiviloma Rukalla

Huh! Loma kului loppuun ja työt ovat jokasyksyiseen tapaan alkaneet rytinällä. Loman viimeiset ja töiden ensimmäiset viikot ovat olleet kiireisiä, joten kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Nyt yritän kuitenkin skarpata tämän asian kanssa. Ostin tällä viikolla uuden läppärinkin, joka toimii entistä paljon jouhevammin.

Lomakuulumisistamme kirjoittelin viimeksi Vaasassa vietetystä hääpäivästämme. Vaasasta matka tosiaan jatkui Kalajoen kautta Rukalle. Rukalle meno ei ennen lomalle lähtöä ollut ollenkaan suunnitelmissamme. Mökillä ollessamme yksi kaveri laittoi kuitenkin kaveriporukan ryhmään kutsun tulla hänen seurakseen Rukan mökille, jonka hän oli nopealla harkinnalla vuokrannut viikoksi, kun edullisesti ammattiliiton kautta onnistui.

Ruka sopi meille sijaintina kuin nenä päähän, sillä olimme joka tapauksessa ajatelleet suunnata seuraavaksi Lappiin vaeltamaan. Ruka katkaisisi pitkän ajomatkan mukavasti puoliksi. Kaveri oli suunnitellut Rukalla ainakin maastossa pyöräilyä, josta mieheni innostui kovasti, joten päätimme suunnata Rukalle ainakin pariksi päiväksi. Lopulta viivyimme viikon.

Saavuimme Rukalle torstai-iltana 16.7. Pojat päättivät heti seuraavana päivänä vuokrata sähköläskipyörät ja lähteä tutustumaan tunturin maastoon. Minä päätin jättää pyöräilyn väliin, koska tiesin poikien menevän kovempaa ja vaikeampia reittejä, jos heidän ei tarvitsisi odotella minua. Minä vietin mukavan päivän käyden lenkillä ja tehden pitkästä aikaa vähän lihaskuntoliikkeitäkin. Laitoin meille salaattia ja saunoin.

Perjantai-iltana seuraamme liittyi kaveripariskunta, joka sattui olemaan Hossan kansallispuistossa asuntovaunuilemassa. Kutsuimme heidätkin Rukalle, kun nyt olimme niin lähekkäin. Matkojen suhteellisuus muuttuu pohjoisessa ihan täysin. Ilta venyi pitkästä aikaa pitkälle yöhön, kun lauloimme karaokea Ravintola Zonessa ja pojat hakivat vuoron perään shotteja, joista he joivat minunkin osuuteni, kun jätin omani juomatta.

Seuraavana päivänä nukuttikin sitten pidempään eikä kellään ollut erityisen aktiivinen olo, vaikka Riisitunturilla lenkkeilyä vähän harkitsimmekin. Päätimme sitten lähteä kokeilemaan Rukan frisbeegolfrataa, sillä seurueemme miesväki harrastaa lajia melko aktiivisesti.

Me naiset lähdimme mukaan vain kävelylle, ja itse kunnostauduin myös valokuvaamisessa. Rata oli 20 väylän mittainen, väylät melko pitkiä ja kävelyä ylös, alas Rukan rinteitä riitti, joten frisbeegolf-kierroksestamme tulikin yllättävän pitkä. Kiersimme rataa varmaan kolme tuntia. Mutta varmasti kyseessä on yksi parhaita maisemia tarjoavista frisbeegolf-radoista.

Sunnuntaina sitten koko viisihenkinen seurueemme vuokrasi sähköfättispyörät. Vaikka itse pyöräilenkin säännöllisesti töihin, en ole koskaan oppinut kovin hyväksi pyöräilijäksi, vaan olen aika kömpelö ja pelokaskin. Maastopyöräily ei siis ehkä ole minulle se ykköslajivalinta, mutta pitihän sitä kokeilla. Mieheni toimi retkenjohtajana, kun pyöräilimme Rukatunturin huipulle. Ei ollut ihan helppo juttu, ja sykkeeni kävivät kellon mukaan yli 190:ssä. Meillä naisilla oli vielä hieman eri tekniikan pyörät, jotka eivät jyrkimmissä nousuissa enää sähköllä avustaneet samoin kuin miesväellä. Maisemat tunturin huipulla olivat kuitenkin hienot! Tämän jälkeen päätimme hajautua kahteen porukkaan, ja minä jatkoin kaveripariskunnan kanssa hieman helpommille reiteille. Teimme pienen mutkan suolla, jonne minä tietysti upposin nilkkoja myöten, kun pyörä jämähti suohon, mutta muutoin reitti oli oikein kiva ja loppureissu fyysisestikin helpompi. Illalla karavaanaripariskunta jatkoi matkaansa, ja jäimme taas kolmisin.

Maanantaina oli syytä lepuuttaa jalkoja pyöräilyn jäljiltä, mutta toimettomiksi emme jääneet, vaan lähdimme melomaan Oulankajoen Patonivalle. Nappasimme Kiutakönkäältä matkaamme yhden kanootin ja yhden kajakin, jotka olimme vuokranneet kyytien järjestämisen lisäksi Kuusamon Eräkaupan kautta. Varasimme kaiken samana aamuna, joten kiitokset heille joustavista järjestelyistä! Minä pysyin kanootissa koko reissun, pojat vaihtelivat kajakkivuoroa. Matkan päänä meillä oli  n. 25 kilometrin päässä sijaitseva Jäkälämutka, josta meidät tultaisiin kuusi tuntia lähdön jälkeen noutamaan. Matka oli siis ihan kohtalainen, kun ottaa huomioon, ettei meistä kukaan ollut koskaan melonut paria-kolmea kilometriä enempää.

Alkuun teimme matkaa melko rauhallisesti. Sää oli ihanan aurinkoinen ja lämmin! Maisemat olivat upeat! Joen varrelta ja joestakin bongailimme poroja. Pidimme ruhtinaallisen ruokatauon, jonka jälkeen kävikin selväksi, että loppumatka menee ihan urheiluksi, jotta ehtisimme sovitusti seitsemäksi Jäkälämutkaan. Viimeiset kilometrit alkoivatkin olla jo aikamoista taistelua, kun olkapäitä alkoi kokemattomalla melojalla hapottaa, mutta toisaalta; tuntuipahan taas siltä, että on jotain tehnyt. Perillä olimme aika tarkkaan seitsemältä, joten reipas melominen oli välttämätöntä. Tuolle reitille suositellaan varaamaan se kuusi tuntia, mutta itse suosittelen kyllä pidempää aikaa, jos haluaa edetä rauhassa ja nauttia maisemista.

Tiistaina Ruka-isäntämme lähti yksikseen pyöräilemään vähän pidemmän reissun ja me jäimme mieheni kanssa pakkaamaan ja shoppailemaan. Ajelimme Kuusamoon ostamaan vaellukselle tarvittavia ruokia, sillä seuraavana päivänä oli aika jatkaa matkaa pohjoiseen.

Rukan reissu oli yksi kesän täysin suunnittelemattomista ohjelmanumeroista, mutta oikeastaan samalla yksi kesän kohokohdista. Ei jää kyllä viimeiseksi kerraksi. Vaikka kesäloma onkin nyt jo takana päin, aion jatkaa kesälomakuulumisten kertomista täällä blogin puolella. Jääpä itsellekin muisto samalla.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös