Loma Suomessa, osa 3: Mökkeilyä Etelä-Pohjanmaalla

Aloitimme tosiaan viime viikolla mieheni kanssa yhteisen lomamme Jyväskylästä. Sieltä Suomi-seikkailumme jatkui Ähtäriin, jossa asuu kummitätini. Aloitimme reilun viikon mittaisen mökkeilyputkemme tätini ja hänen miehensä mökiltä, jossa vietimme yhden yön. Meillä oli oikein hauska ilta yhdessä. Pääsimme tietysti myös saunaan ja pulahtamaan Ähtärijärveen. Tätini mies muisteli, että viimeksi kun olin heidän mökillään, nuorin veljeni ei ollut vielä syntynyt. Tuo veli on nyt armeijassa, eli ehkä se oli jo aikakin mennä piipahtamaan Ähtärin mökillä.

Ähtäri oli mukavasti matkan varrella, sillä pidempiaikainen lomamajoituksemme sijaitsee Lappajärvellä, jossa olemme nyt viikon majailleet. Mieheni vanhemmilla on täällä mökki, tai oikeastaan kaksikin, joista toisen me olemme saaneet nyt viikoksi käyttöömme. Tällä mökillä ei tarvitse laskea normaaleja elämisen standardeja, sillä appivanhempani ovat kunnostaneet molempia mökkejä hartaudella. He itse asuvatkin täällä varmaan yli puolet vuodesta. Viimeisimpänä uudistuksena rantamökki, jossa me tapaamme asua käynneillämme, oli kunnostettu perin pohjin. Enää ei saunassakaan kylvetä pesuvadeista, vaan suihkussa saa huuhdella saunan hiet ja Lappajärven ötökät.

Alkuviikon oleilimme täällä yhdessä appivanhempien kanssa, mutta perjantaiaamuna he lähtivät Kalajoelle mieheni mummon luo ja jättivät meidät kahden kesken mökkeilemään. Vaikka appivanhempani oikein mukavia ovatkin, on kahden kesken mökkeily ollut erityisen ihanaa, kun saa viettää päivät ihan omien halujen ja aikataulujen mukaan. Minua myös yleensä vaivaa täällä jatkuvasti sellainen olo, että jotain pitäisi olla tekemässä, kun appivanhemmat ovat sellaisia häärääjiä, mutta en osaa itsenäisesti täällä toisten nurkissa mihinkään oikein tarttua. Ruokaa olen sitten tarjoutunut välillä tekemään, ettemme ihan passattavina täällä ole.

Mökkeilyyn on kuulunut saunomista ja uimista lähes joka ilta. Veneilemässäkin kävimme yhden lenkin. Alkuviikosta mieheni kaivoi varastosta isänsä vanhan purjelaudan ja testaili purjelautailua. Minä hoidin kuvauspuolta ja totesin, etten taida edes testata kyseistä lajia, kun purjeen saaminen ylös vedestä näytti niin raskaalta. Sen sijaan eilen valjastin purjelaudan sup-laudaksi. En ole vielä ennen kokeillut suppailua, vaikka monesti on pitänyt. Purjelauta oli varmasti paljon kiikkerämpi kuin oikea sup-lauta, eikä veneestä mukaan tarttunut melakaan ollut ihan tarpeeksi pitkä, mutta toimivat kuitenkin ihan hyvin, kun parin pulahduksen jälkeen sain ideasta kiinni. Ensin tuli asetuttua laudalle surffauksen myötä selkärangasta tulevaan asentoon, jossa jalat ovat peräkkäin, mutta sehän ei ihan suppailuun käynytkään. Mieskin ihan tykästyi lajiin, vaikka on vuosia sanonut, että näyttää niin tyhmältä, ettei oikein viitsi kokeillakaan. No, nyt saan hänet varmasti seuraksi, jos vaikka elokuussa olisi kelejä mennä Keilaniemeen tai muualle suppailemaan.

Eilen illalla kokeilimme ihan ex tempore vähän onkimistakin, mutta se ei ollut kivaa. Varauduin siihen, että istun laiturin päässä odottelemassa ilman, että mitään tapahtuu, kuten aiemmillakin kalastusyrityksillä. Sen sijaan noin puoli minuuttia sen jälkeen, kun heitin koukun ensimmäisen kerran veteen, nappasi kala kiinni. Saaliina oli surkean pieni särki, johon en sitten edes halunnut koskea. Mieheni joutui pelastamaan tilanteen, mutta koukku oli juuttunut niin syvälle kalan kiduksiin, ettei sitä enää kannattanut jättää kitumaan sen jälkeen, kun koukku sieltä irti saatiin. Sama toistui toisen kerran, joskin tällä kertaa vielä pienempi särki tarttui mieheni koukkuun. Tämän jälkeen en enää suostunut onkimaan, koska koko touhu oli kamalaa eläinrääkkäystä. Eri asia olisi, jos järvestä olisi oikeasti tullut lautaselle kelpaavaa kalaa.

Tänään pyhitin pari tuntia kynsien lakkaamiselle. En ymmärrä, miten jotkun lakkaavat kyntensä hups noin vain ennen johonkin lähtemistä ja selviävät siitä vammoitta. Minä annan kaikkien kerrosten kuivua vaikka kuinka pitkään ja päällyslakan pitäisi vielä olla jotain nopeasti kuivattavaa, mutta silti onnistun aina törkkäämään kynteni johonkin siten, että niihin tulee ruma jälki, vaikka olen kuinka varovainen. Tänään minut passitettiin nurmikon leikkuuseen kynsien lakkauksen jälkeen, ja enköhän onnistunut taas sohaisemaan peukalot rattia kääntäessä yhteen. Se vielä menetteli, mutta illalla saunassa lakka ilmeisesti taas pehmeni ja sain kauheat rannut pariin kynteen. Jos tähän on vinkkejä, otan vastaan. Ehkä pitää laittaa geelilakkaus. Ja miksi niitä kynsiä nyt mökillä pitää lakata? No siksi, että minun liuskottuvat hirvityskynteni ovat kerrankin melko pitkät, mutta eivät kestä katkeilematta ilman lakkakerroksia. Saa kai sitä ihmisellä jotain turhamaisia hullutuksia olla...?

Tänään on taas satanut aika paljon, mutta onneksi meillä on viihdykettä sitäkin varten. Mieheni virtuaalilasien kanssa sain iltasella hyvän hien päälle, kun pelasin reilun puoli tuntia Beat Saberia. Iltaisin olemme pelanneet monta matsia Port Royal -korttipeliä, joka toimii kaksistaankin tosi hyvin. Muihin Jyväskylästä ostettuihin lautapeleihin emme ole jaksaneet edes vielä tutustua.

Mökkeilyä on tosiaan takana nyt viikko, ja huomenna on aika jatkaa matkaa. Huomenna onkin erityinen päivä, kun vietämme ensimmäistä hääpäiväämme. Mieheni sai vastuun hääpäiväohjelman järjestämisestä, sillä minä olen järkännyt tapaamisen vuosipäiväämme ohjelmaa jo parina vuonna. Suuntanamme huomenna on Vaasa, mutta ohjelma ja yöpymispaikka ovat vielä minulle arvoituksia. Ihanaa!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös