Loma Suomessa, osa 1: Aurinkoa ja ystäviä

Juhannuksen jälkeen kesälomani on käynnistynyt kunnolla. Kesäkuun loppuun asti nautin täysin siemauksin hellesäistä, joiden olisin toki suonut jatkuvan vielä vaikka elokuulle saakka, mutta kesäkuun pitkä hellejaksokin oli jo ihana. Heinäkuun alussa sitten rupesimmekin tekemään lähtöä reissuun ympäri Suomen. Kirjoittamiselle ei siis ole ollut kauheasti aikaa ennen kuin nyt, kun mökkeilemme sadesäässä. Ajattelinkin seuraavissa teksteissäni kertoilla, miten kesäloimailu sujuu näin kotimaassa.

Juhannuksen jälkeinen viikko piti sisällään monia jälleennäkemisiä ystävien kanssa, joita ei ollut tullut nähtyä sitten alkuvuoden ennen koronatoimien alkamista. Tiistaina kävin lounastreffeillä ystäväni sekä hänen pienen vauvansa kanssa Helsingin keskustassa Kiilassa. Lomilla minusta on ihana käydä lounailla ravintoloissa, koska en pysty sitä arjessa tekemään.

Juhannuksen jälkeinen keskiviikko taas hujahti toisen ystäväni ja kollegani kanssa puistoskumppaillen. Oli niin ihana ilma, että päätimme hakea lounaat mukaan ja asettua Ruttopuistoon. Sainkin ensikosketuksen Pupun mahtaviin salaatteihin. Söin salaattia valehtelematta ainakin puolitoista tuntia. Olen tunnetusti hidas syöjä, ja tuon valtaisan salaatin kanssa tämä piirre korostui. Lisäksi joimme kuohuviiniä ja paransimme maailmaa. Välillä kävimme hakemassa mukaamme leivokset, lisää skumppaa ja vaihdoimme maisemat Koffin puistoon.

Torstaina ja perjantaina sain mieheni lomaseuraksi ja päivät kuluivat rannalla. Torstaina suuntasimme Munkkiniemeen, jossa porukkaa oli paljon, mutta sekaan sopi ihan kivasti. Autolla sinne hujautti meiltä Leppävaarasta nopeasti. Merivesi oli ennätyslämmintä. Perjantaina matkasimme vähän kauemmas, kun lähdimme Hietsuun. Tällä kertaa auto jäi kotiin, ja matkustimme julkisilla ja kaupunkipyörillä. Kampin Tortilla Housesta mukaan haetut tacot ja burritot toivat rantalomailuun ihan etelän fiilistä. Illanssuussa saimme Hietsuun seuraksi vielä pari kaveria. Hietsun rannassa ei hirveän usein ole tullut käytyä. Nytkin meinasimme jättää väliin, kun ajattelimme, että siellä on ihan kamalasti porukkaa. Olihan siellä toki väkeä, mutta ranta on niin iso, ettei se tuntunut lainkaan ruuhkaiselta. Paljon väljempää Hietsussa oli kuin Munkan rannassa.

Lauantaiksi meidät oli kutsuttu ystävien luokse Vantaalle siirtämään kesäkatosta, grillaamaan ja pelailemaan lautapelejä. Tapasimme pitkästä aikaa isommalla porukalla, jonka kanssa olemme pitäneet paljon peli-iltoja. Ystävät asuvat aivan mieheni vanhempien lähellä, joten olemme usein tehneet niin, että menemme yöksi appivanhempieni kotiin. He olivat itse mökillä, joten kämppä oli meidän privaattikäytössämme. Sunnuntain hengasimmekin vielä Vantaalla puutarhakeinusta ja viimeisestä hellepäivästä nauttien.

Mieheni teki viime viikolla vielä muutaman työpäivän ennen kuin jäi lopullisesti kuukauden lomalle. Minullakin oli vielä keskiviikkona yhden ystävän yllärisynttärit, joten aikataulut sopivat hyvin yhteen. Loppuviikosta kun päätimme nostaa kytkintä ja lähteä kohti pohjoisempia maisemia, mutta siitä lisää seuraavassa tekstissä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös