Laihduttajan ihmiskoe

Ryhdyin kirjoittamaan tätä tekstiä jo alkuviikosta, mutta tekstin alkupuhe venyikin omaksi tekstikseen minun suhteestani laihduttamiseen. Kuten tuossakin tekstissä mainitsin, olen kevään aikana hieman tuskaillut sen kanssa, että monista ruokavalion ja liikuntatottumusten saralla tehdyistä muutoksista huolimatta painoni ei ole lähtenyt laskemaan. Olenkin alkanut pohtia omaa peruskulutustani ja sitä, kuinka paljon syömistä pitää vielä jatkossa rajoittaa enemmän tai liikuntaa lisätä, jotta paino lähtisi laskusuuntaan. Nykyiset lukemat niin painon kuin vyötärönympäryksenkään suhteen kun eivät ole terveelliset, mutta en halua myöskään tehdä epäterveellisiä ylilyöntejä.

Insinöörimieheni totesi, että jos kyse olisi hänestä, hän tekisi tarkan taulukoinnin siitä, kuinka paljon syö, mitä laskennallisesti kuluu, ja vetäisi siitä johtopäätökset. Aluksi totesin, että tuollainen ihmiskoe on kyllä vähän turhan vaivalloinen, sillä se vaatii tarkkaa kirjanpitoa kaikesta kaloripitoisesta, mitä suuhun laittaa. Olen toki aiemminkin lyhyitä pätkiä punninnut kaiken, mitä pistän suuhuni, mutta tämä koe vaatii ainakin kuukauden kirjaamisen, jotta se antaa järkevää tietoa. Jonkin aikaa asiaa pohdiskeltuani, tulin kuitenkin siihen tulokseen, että hitto vie! Nythän on täydellinen aika testata asiaa! Minulla on loma, eikä mitään kovin ihmeellistä tekemistä tiedossa seuraavan kuukauden ajaksi, joten kykenen kyllä pitämään tarkkaa ruokapäiväkirjaa, ja aikaa Excel-taulukointiinkin jää.

Sillä tottahan Excel piti valjastaa tähän käyttöön. Vaikkei minun pikku seurantani mitään vaativia kaavoja kaivannutkaan, mies sai taas toimia taulukkolaskennan tukihenkilönä. Yhdessä saimme aikaan taulukon, johon päivittäin kirjaan syömäni ja kuluttamani kilokalorit sekä aamupainon. Ruokapäiväkirjaa pidän Sulamo-nettisivulla, jonka olen useampia ohjelmia käyttäneenä todennut parhaimmaksi, vaikka ulkoasu ei ehkä ole viimeisintä huutoa. Olen kuitenkin enemmän käytännön ihminen kuin visualisti. Kulutetut kalorit taas saan Samsung Galaxy Watchistani, joka mittaa aktiivisuuttani jatkuvasti. Ja onneksi meillä on myös jo viime tekstissä mainitsemani Withingsin vaaka, joka tallentaa mittaukset automaattisesti nettipalveluun, koska pääni on sen verran laho, että saatan unohtaa painoni vessasta tietokoneelle kävelyn aikana.

Esimerkki Sulamon näkymästä
Esimerkki Sulamon näkymästä

Virhemarginaalia tähän kokeeseen tietysti mahtuu. Kotona punnitsen kaiken, mitä syön. Tämä vaatii uhrauksia myös puolisolta, joka esimerkiksi eilen aamulla teki smoothieta, ja muisti vasta puolessa välissä, että ainekset pitäisi minua varten punnita. Rakkaani oli sitten kalastellut siihen mennessä blenderiin heittelemänsä asiat, erotellen kaurahiutaleita ja auringonkukansiemeniä parhaansa mukaan ja lisännyt ne uudelleen vaa'an kanssa. Ulkona syödessä en voi kaikkea kuitenkaan puntaroida. Esimerkiksi toissapäivänä kävimme työkavereiden kanssa jätskillä, joten jouduin arvioimaan, paljonko sorbettipalloni oikein painoi. Sulamon hienous onkin erityisesti siinä, että suurimman osan ruoka-aineista voi ilmoitaa joko painossa, tilavuudessa tai kappalemäärinä, mikä helpottaa arviointia.

Suurimman virhemahdollisuuden tuo tietysti kulutus, mutta tämä onkin nyt se tutkittava asia. Eri palvelut nimittäin antavat hyvin erilaisia arvioita peruskulutukselleni, siihen kun vaikuttaa niin monta asiaa. Eräs valmennuspalvelu arvioi, että kulutan normaalina päivänä ilman erityistä liikuntaa lähes 3000kcal, ja olin perustiedoiksi merkinnyt istumatyön, koska tuolloin työskentelin vielä etänä. Älykellooni liittyvä sovellus taas ehdottaa, että söisin päivässä noin 1600kcal, jotta laihtuisin eli se arvioi kulutuksekseni päivän aikana hieman reilut 2000kcal.

Olen tehnyt taulukkooni sarakkeen laskennalliselle painonpudotukselle ja painolle. Laskukaavassa olen käyttänyt lukua, jonka jostakin löysin: yksi kilogramma rasvaa vastaa 7700 kilokaloria. Tämä luku vaihtelee vähän lähteestä riippuen vaihdelleen 7000 ja 7700 välillä. Taulukko siis laskee, paljonko painoni laskennallisesti tulisi muuttua. Lisäksi seuraan todellista tilannetta merkitsemällä aamupainoni. Näitä lukuja vertaamalla voin yrittää päätellä, miten hyvin minun kroppani pääsee eroon sisäänlaitetuista kilokaloreista, ja säätää syömistäni ja liikkumistani sen mukaan.

Tavoitteenani on pitää taulukkoa kuukauden verran, mutta jos minua ei kuukauden jälkeen ahdista liikaa, jatkan senkin jälkeen. Mitä pidempään jaksan ihmiskoettani jatkaa, sitä enemmän minulla on vankkaa tilastotietoa oman kroppani kulutuksesta. Monen mielestä tällainen syynääminen tuntuisi varmasti ahdistavalta, enkä tätä kenellekään tässä olekaan suosittelemassa. Päivittäin vaa'alla käyminen nostaa myös monilla varmasti karvat pystyyn, mutta minulle se sopii. En ahdistu tai riemastu isoistakaan päivittäisistä muutoksista, koska yleensä pystyn selittämään, mistä se johtuu (nesteen kertyminen tai poistuminen, suoliston toiminta, edellisen päivän syöminen ym).

Tällaista insinöörilaihdutusta siis täällä. Miltä kuulostaa?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös