Etäope täällä, moi!

Etätyöt ovat minun ammatissani, luokanopettajana, olleet aiemmin pelkkä vitsi. Olen joskus esimiehelle kansallisen etätyöpäivän kynnyksellä leikilläni ehdottanut, että mitenkäs olisi, jos pitäisin oppilaille vähän etäopetusta: Istuisin sohvalla ja huutelisin videokuvan välityksellä ohjeita.

Mutta tässä sitä on nyt etäopetettu reilu kuukausi ihan onnistuneesti, ei kyllä sohvalta huudellen. Ensimmäinen viikko oli melkoista haipakkaa, kun uusia työkaluja piti ottaa käyttöön ja ohjeistaa oppilaita ja koteja niiden käytössä. Piti rakentaa lisätehtäväpankkia, koska toiset oppilaat tekevät tehtäviä toisia nopeammin. Piti etsiä materiaalia ja ideoita netistä. Päälle paukkuivat koko ajan muuttuvat ohjeistukset jostakin korkeammalta taholta. Vähän piti kyseillä kodeistakin, että mikä siellä on tilanne.

Nyt homma on kuitenkin rutinoitunut jo aika toimivaksi. Minulla on käytössäni Google Classroom, jossa joka aamu julkaisen oppilaille tehtävät. Heidän päivänsä alkaa minun naamaani tuijotellen, kuten koulussakin, kun teen heille joka aamu videon, jossa käyn läpi päivän ohjeistusta. Osa opettajista hoitaa tämän yhteisenä aamunaloituksena live-etäyhteyden kautta.

Vaativinta on keksiä vaihtelevia tehtäviä. Helppoahan se olisi, jos vain sanoisi, että tehkääpäs kirjasta ne ja ne sivut. Mutta ei kukaan kolmasluokkalainen jaksa koko päivää kirjan tehtäviä tehdä. Väleissä pitää siis olla nettipelejä, tietovisoja, ulkoilua, yhteisiä ryhmäjuttuja, videoita ja mitä vielä. Erilaisten vähän toiminnallisempien tehtävien etsimisessä ja keksimisessä menee siis aika iso osa päivää.

Seuraavien päivien suunnittelun lisäksi päiviini kuuluu välillä live-oppituntien pitämistä, joko koko porukalle, pienemmille ryhmille tai yksittäisille oppilaille. Tarkistelen ja kommentoin myös oppilailta tulleita tehtäviä ja karhuan palauttamatta jääneitä. Vastailen oppilaiden viesteillä tai puheluilla tulleisiin kysymyksiin. Viestittelen kollegoiden kanssa: vaihdamme ideoita ja ajatuksia tämänhetkisestä tilanteesta ja sovimme asioita kevään jatkoon liittyen, mutta samalla katseita suunnataan, kuten normaalistikin tähän aikaan vuodesta, jo ensi syksyyn. Pitää tehdä tilauksia, arvioida kulunutta vuotta ja suunnitella pieniä ja isompia muutoksia.

Oppilaat ovat tuntuneet heitä jututtaessani ja tekemieni kyselyiden pohjalta olevan melko tyytyväisiä vallalla olevaan tilanteeseen. Lapset ovat niin sopeutuvaisia! Nyt kuitenkin huomaa pientä turnausväsymystä, kun koulusta ja kavereista on joutunut jo aika kauan olemaan erossa. Ja tietysti tässä on vaihtelua: Toiset joutuvat puurtamaan koko pitkän päivän aika yksikseen ja osa saa paljonkin tukea perheenjäseniltä. Toisille kouluhommat ovat helppoja ja he nauttivat itsenäisestä tekemisestä, toiset taas kaipaavat open ja kavereiden apua. Osalla löytyy leikkikavereita perheestä tai pihasta helposti, mutta toiset ovat joutuneet elämään erakkoelämää. Ja sitten ovat tietysti ne lapset, joille kotiolot ovat kaikkea muuta kuin kivat ja turvalliset, mutta siitä en onneksi ammatillisesti joudu kantamaan huolta juuri nyt. Itse olen pyrkinyt tekemään selväksi, että koulupäivien aikana olen tavoitettavissa ja aina saa pyytää apua. Alkujännityksen jälkeen rima soittaa tai tekstata opelle onkin laskenut.

Miltä etätyö sitten on open näkökulmasta tuntunut? Vähän sama kuin lapsilla. Onhan tässä ollut puolensa. Vaikka työpäivät usein venyvät, korvautuu se sillä, ettei työmatkaan mene aikaa. On ollut ihan virkistävää puuhailla työhommien välillä muutakin: voi tyhjentää tai täyttää tiskaria tai pestä pyykkiä. Tauon, silloin kun sellaisia muistaa pitää, voi viettää omalla sohvalla. Nautin myös siitä, että saan syödä itselleni sopivaa ruokaa, vaikka moni kollega varmaan kaipaa sitä yhtä valmista ateriaa päiväänsä. Silloin kun mieskin tekee töitä kotona, voi työpäivää piristää muutamilla pusuilla, kunhan varmistaa että live-yhteys oppilaisiin on pois päältä. Mutta kyllä tässä vähän tylsää alkaa tulla. Vuorovaikutus oppilaiden kanssa on tämän työn suola, ja onhan se aika erilaista tuon ruudun välityksellä kommunikoida. Eikä se opettaminen nyt ihan samanlaista ole, ja veikkaan, että monissa kodeissa ollaan aika väsyneitä.

Jatkossa sellainen päivä viikossa etätyötä voisi olla ihan kivaa, mutta eiköhän sitä viimeistään syksyllä päästä palaamaan ihan sataprosenttiseen läsnäoloon. Henkilökohtaisesti toivon, ettemme enää keväällä palaa kouluun, vaikka oppilaita olisikin kiva nähdä. Ymmärrän kyllä, miksi sekin vaihtoehto on pöydällä, mutta opettajan näkökulmasta taas uusi muutos reilun kymmenen koulupäivän takia tuntuu todella kuormittavalta, ja tartuntojen määrän räjähtäminen huolestuttaa. Mutta ehkäpä jotkut viisaammat tekevät järkeviä päätöksiä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös