Auringolla käyvä

Jossakin tuli vähän aikaa sitten pitkästä aikaa vastaan termi "tuulella käyvä", millä tarkoitetaan siis mieltään tai tunnetilojaan herkästi muuttavaa ihmistä. Sillä ei siis ole varsinaisesti mitään tekemistä meteorologian kanssa. Termi sai kuitenkin minut toteamaan, että minä olen kyllä auringolla käyvä. Ei siis mikään uusi ja yllättävä huomio itsestäni, mutta jotenkin olen viime aikoina tajunnut, kuinka riippuvainen mielialani on auringonvalosta.

Kyllähän käsittääkseni suurin osa ihmisistä nauttii auringonvalosta ja saa energiaa auringosta. Ja vaikuttaahan valo ja etenkin sen puute ihan tutkitustikin ihmisten mielialaan ja jaksamiseen, ainakin keskimäärin. Mutta minusta tuntuu, että olen tässä mielessä jotenkin vielä ihan omaa luokkaani. Olen kuin kasvi, joka kääntyilee aina auringonpaisteen suuntaan. Viime viikonloppuna jäin tönöttämään kesken kävelylenkin, kun halusin imeä itseeni auringonsäteitä. Olen tälläkin viikolla todennut ihan konkreettisesti auringon vaikutuksen minuun. En ole pariin kuukauteen saanut itseäni pois töistä ennen kolmea, vaikka monina päivinä töissä on vierähtänyt yhdeksästä kymmeneenkin tuntia, joten varaa lähteä välillä aiemmin olisi. Tällä viikolla olin keskiviikkona ulkona koulusta kellon lyödessä puoli kaksi ja perjantainakin ennen puota kolmea. Syy: aurinko. Ulkoilu auringonvalossa on ollut tarpeeksi hyvä motivaattori ajamaan minut ulos tuntisuunnitelmien ääreltä.

Ehkä viimeisen viiden vuoden aikana olen huomannut ihan selkeää kaamosväsymystä tai jopa lievää -masennusta, joka alkaa siinä lokakuun loppupuolella (lokakuinen syysloma hieman lataa akkuja) ja jatkuu jouluun saakka. Vuosi vuodelta väsymys on tuntunut pahenevan, ja se vaikuttaa kaikilla elämän osa-alueilla. Töissä tuntuu raskaammalta, syömisen hallitseminen on vaikeaa, liikunta ei maistu, en jaksa nähdä vaivaa ihmisten tapaamiseen ja mielikin on apea. Joululoman jälkeen, kun valo alkaa lisääntyä, elämä alkaa taas koko ajan sujua mukavammin. Näin helmikuussa, etenkin nyt, kun luntakin on valaisemassa, näyttää maailma taas jo aivan erilaiselta. Tällä viikolla virtaa on ollut vähän huonosta nukkumisestakin huolimatta ihan eri tavalla, ja etenkin mieliala on korkeammalla kuin viime kuukausina. Toki tämä on myös sellainen lumipalloilmiö: Kun syö ja liikkuu paremmin, myös energiaa on enemmän ja mieli virkeä. Ja syksyllä sitten toisinpäin.

Olen yrittänyt syksyisin etsiä itsestäni sitä hyggeilijää, joka fiilistelee koti-iltoja villasukissa teemukin äärellä kynttilää poltellen. Tähän mennessä yritykseni ovat toistamiseen epäonnistuneet. Sen sijaan olen sitä ärsyttävää ihmistyyppiä, joka kevään tullen fiilistelee kävelylenkkejä aamuauringossa kellonaikoina, jotka osasta tuntuvat vielä aamuyöltä. Ja minä raahaan viltin tai aurinkotuolin ulos ensimmäisellä mahdollisella hetkellä, kun ulkona vain vähänkin tarkenee ottaa aurinkoa, vaikka oikeasti riittävä lämpötila minulle on siinä vaiheessa, kun maatessaankin hikoilee. Vaikka ei minua kylmä sinäänsä haittaa. Kunnon pakkanen on itse asiassa ihan kivakin juttu. Mutta eniten nautin siitä pakkasestakin aurinkoisessa säässä.

Minun mielestäni kaikki näyttää paremmalta auringossa, vuodenajasta ja maanosasta riippumatta. Vaikka kunnon valokuvaajat eivät ilmeisesti tykkää täydestä auringonpaisteesta, on minusta ehdottomasti parasta kuvata kaikkea auringonvalossa: mitä kirkkaampi, sen parempi. Minä itsekin näytän paremmalta, kun olen saanut aurinkoa. Ja hymyni on leveämpi aurinkoisella kelillä.

Mikä tämän auringonylistystekstini tarkoitus oikein on? En ole itsekään ihan varma. Ehkä haluan selittää niille ihmisille, joille valo ei näyttele näin suurta roolia elämässä, että nämä pimeät kuukaudet ovat osalle meistä oikeasti vähän haastavia. Ja onhan tämä aurinkoriippuvuus osatekijä siihen, miksi minullakin tuntuu olevan jatkuva kaipuu jonkin aurinkoisempaan maailmankolkkaan. Toisaalta halusin ihan vain fiilistellä tätä lisääntyvää valoa ja energiaa, jota aurinko ainakin minuun on jo nyt tuonut mukanaan, vaikka eletään helmikuun alkua.

Tekstin kuvat ovat tämänpäiväiseltä auringonfiilistelylenkiltäni. Aurinkoista viikonloppua!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös