Aloittamisen vaikeus

Uuden blogin aloittaminen tuntuu jotenkin vaikealta. Ei siksi, etten keksisi aiheita, joista kirjoittaa. Tavallaan vain tuntuu, että pitäisi jotenkin esitellä itseään. Mutta olenhan aika monisanaisesti itseäni tuolla Esittely-sivulla jo kuvaillut. Ehkä siis vain pitäisi ottaa härkää sarvista, ryhtyä tuumasta toimeen ja mitä näitä nyt on...? Valita jokin aihe ja kirjoittaa siitä ilman sen suurempia aloitusseremonioita.

Aiheita, joita tulen tulevissa teksteissä mahdollisesti käsittelemään, ovat korona-arki opepöydän takana, yrttien kasvatus, koronakilojen kertymisen pysäyttäminen, kevät ja lisäksi olen ajatellut kirjoittaa vähän menneistä matkasuosikeista. Mitään lupauksia en kuitenkaan voi antaa. Saatan tässä matkan varrella muuttaa mieltäni asioista.

Eilen ihana mieheni osoitti tukensa hassulle vaimolleen, joka pynttäytyi kaiken koronakotoilun keskellä juhlavaksi, jotta hänestä saisi edustavia kuvia tänne blogiin. Uuden, ensi talvea varten hankitun kirkasvalolamppuni loisteessa mieheni räpsi menemään ja kävimmepä illalla liian myöhään nappaamassa muutaman iltakuvan ulkonakin. No, kuvista tuli mitä tuli. Mieheni osaa jotenkuten käsitellä kameraa, muttei mikään ammattilainen ole, ja malli nyt on mitä on. Joka kerta kuviani nähdessäni hämmennyn ihmettelemään, kuka tuo pallonaama on, koska peilissä näytän kyllä ihan erilaiselta...

Tänään olen tehnyt viimeisiä silauksia blogin ulkoasuun. Se ei varmasti ole visuaalisten alojen ammattilaisten vinkkien mukainen - enhän ole sellaisia kauheasti etsinytkään. Blogini on kuitenkin minun näköiseni ja se kai tässä on tärkeintä. Ja olen ottanut elämäntehtäväkseni tuoda väriä muidenkin elämään, halusivat he sitä tai eivät. Tämän ovat saaneet kokea ainakin kummityttöni vanhemmat. Saa minulle kuitenkin antaa palautetta blogini ulkonäöstä, etenkin jos jokin asia on käytössä hankalaa.

Tästä tämä lähtee.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös